Olin pienenä oikea kunnon lukutoukka.

Kirjoja meni niin koulun kuin kunnankin kirjastosta tiuhaan tahtiin, ja paljon tuli myös itsekin ostettua vanhemmalla iällä. Etenkin kesälomat olivat oikein mainioita aikoja, kun pystyi kuukausikaupalla uppoutumaan lempigenreihin. Pidän dekkareista ja scifistä erityisesti, välillä tulee eksyttyä myös fantasian puolelle. Nykyään on lisäksi alkanut kiinnostaa elämäkerrat ja muu non-fiktio, kuten bisneskirjallisuus.

Lukutottumuksista puhuttaessa hipelöin menneisyydessä aina kuolleita puita. Mutta kuten kaikki (ja erityisesti e-villen uusimpia elektroniikkavimpaimia seuraavat) tietävät, se on muinaista historiaa. Jossain vaiheessa oli pitkä kausi, kun en hirveästi enää lukenut. Olisikohan ollut lukion jälkeen aina armeijan ja korkeakoulunkin yli. Luennoilla ja kursseilla piti nimittäin muutenkin raahailla paljon kirjoja ja muuta lukumateriaalia mukana, eikä energiaa riittänyt vapaa-ajalla muuhun.

Jotain kuitenkin tapahtui tässä välissä, koska nyt kulutan jo kolmatta Kindle-lukulaitettani. Olen kerran onnistunut hävittämään Kindlen taksiin jääneen laukun matkaan ja kerran jättänyt sen vahingossa junassa olevaan istuintaskuun. Jälkimmäisellä kerralla olin vieläpä juuri lukemassa entisen työnantajani silloin vielä julkaisemattoman kirjan sisäistä käsikirjoitusversiota. Onneksi laitteen lukitus pelasti eikä työ ikinä (tietääkseni) vuotanut julki ennakkoon. Molemmilla kerroilla hävitys oli täydellinen – en siis saanut laitetta ikinä takaisin. Voi kuitenkin hyvällä syyllä sanoa, että rakastan hyvin paljon Kindlellä lukemista, sillä olen aina hankkinut uuden laitteen kadottamieni tilalle.

Sähkökirjojen esiinmarssi – perinteiset paperikirjat silti tarpeen

Mutta pitää mennä uudestaan ajassa taaksepäin, ensimmäisen Kindleni hankinnan aikoihin, jotta laitteen vallankumouksellisuudesta (ainakin itselleni henkilökohtaisella tasolla) voidaan keskustella. Siispä vaikka koulusta ylijäänyttä energiaa ei nuoren aikuisiän aikana aina ollutkaan, lukeminen sinänsä kyllä kiinnosti minua koko ajan. Homma kaatui kuitenkin todennäköistesti kunnon sähköisten vaihtoehtojen puutteeseen. Ainakin sellaisten, joissa olisi ollut loistava käyttökokemus. Ostin lopulta ensimmäisen Kindle-lukijani vasta vuonna 2012, kun Amazon julkaisi taustavalolla toimivan Kindle Paperwhiten. Olin jo aiemmin seurannut Kindlen ja muiden lukulaitteiden kehitystä, mutta varsinkin sänkylukemisen fanina taustavalon puuttuminen aiemmista versioista oli ns. dealbreakkeri. Yömyöhään kun ei viitsi huoneen valoja pitää enää päällä.

Kindle Paperwhite
Kindle Paperwhite

Ihastuinkin välittömästi e-ink -teknologialla eli ns. sähkömusteella toimivaan Kindleen. Taustavalolla tai ilman (esimerkiksi ulkona, suorassa aurinkopaisteessa), näytöstä saa aina hyvin selvää eivätkä silmät rasitu toisin kuin tavallisten älypuhelinten tai tablettien kanssa. Pimeällä valaistuksen saa säädettyä juuri itselleen sopivalle tasolle. Pienehkö tabletti on myös mukavan kokoinen, vähän normaalia pokkarikirjan sivua isompi, ja sitä on helppo pitää myös yhdellä kädellä kiinni, koska laite ei paina kauheasti.

Kindle Paperwhiten kosketusnäyttö toimi mainiosti, ei tosin ehkä niin sulavasti kuin tavallisissa tableteissa, koska e-ink päivittyy paljon hitaammin, mutta normaalikäyttö on silti riittävän jouhevaa. Näyttö on sähkömusteteknologian myötä tietysti mustavalkoinen, mikä tosin ei itseä haitannut, koska luen erityisesti fiktiota, ja non-fiktioistakin yleensä sellaisia teoksia, jotka koostuvat enimmäkseen tekstistä. Pidin myös vain sähkökirjoille mahdollisista tempuista, kuten sähköisten kirjanmerkkien, huomiokorostusten ja muiden muistiinpanojen tallentaminen sitä mukaa kun lukee. Merkattuihin kohtiin ja omiin muistiinpanoihin voi myöhemmin palata helposti.

Vain muutaman tunnin latauksella Paperwhite kestää taustavaloineenkin reilusti toista viikkoa tai enemmän.

Lisäksi Kindlessä on sisäänrakennettu sanakirja- ja Wikipedia-haku, joka tukee mitä tahansa dokumenttia, eli kyseessä ei tarvitse olla Amazonista ostettu kirja. Vaikka suomen kieltä ei valitettavasti vielä tueta, Kindleen saa mm. Oxford English -sanakirjan eli tuntemattoman englanninkielisen sanan tullessa vastaan, käyttäjä voi tuoda näkyviin lyhyen englanninkielisen selostuksen sanan merkityksestä ja alkuperästä. Riittää että maalaa sormella sanan yli. Sanakirjavalikosta on mahdollista myös siirtyä saumattomasti Wikipedian puolelle katsomaan, mitä Internet tietää kyseisestä sanasta. Käyttökokemus on ilmiömäinen eikä yhtään katkaise lukemisen flow-tilaa, kun tiedon voi tarkistaa ohimennen pop-up -ruudulta ja palata sen jälkeen suoraan sisältöön.

Ja se akkukesto! Vain muutaman tunnin latauksella Paperwhite kestää taustavaloineenkin reilusti toista viikkoa tai enemmän, riippuen kuinka aktiivisesti laitetta käyttää. Itsehän luen nykyään lähes joka ilta ainakin puoli tuntia, usein pitempäänkin.

En kuitenkaan suosittelisi Kindleä, ainakaan e-inkillä toimivaa versiota, esimerkiksi sarjakuvia, tietokirjoja tai vastaavia hakuteoksia selaileville juuri siitä syystä, että näytön värittömyys ja melko alhainen resoluutio sekä ylipäänsä laitteen pienehkö koko on aika huono yhdistelmä, jos haluaa tihrustella tarkkoja kuvia ja kaavioita. Kyseisiin tehtäviin sopisi paremmin isommat ja tarkemmat tabletit, mutta itse asiassa suosisin edelleen vanhaa kunnon paperikirjaa siinä tapauksessa, jos kyseessä on paljon edestakaista selaamista vaativa hakuteos, esimerkiksi oppikirja tai yleiset / erityisalojen hakuteokset, joista pitää vaan nopeasti löytää senhetkiseen tarpeeseen tietty kohta kirjassa. Sähkökirjojen selailu on meinaan edelleen melko kökköä puuhaa, eli ne sopivat paremmin lähinnä lineaarisesti eteneville teoksille, jossa ”seuraava sivu” -toiminto kattaa leijonaosan selailutarpeista. Laitteessa on myös ”kokeellinen Internet-selain”, mutta Kindle ei selvästikään ole mikään nettiselaukseen tarkoitettu tabletti.

e-ville.comin etusivu Kindlen selaimessa
e-ville.comin etusivu Kindlen selaimessa

Koko kirjasto mukana

Sähkökirjojen kulutuksessa rakastan eniten sen vaivattomuutta: Yhden pienen tabletin muistissa voit kantaa mukanasi kokonaisen kirjaston verran teoksia, eivätkä tiiliskivet paina laukkua kohti maan keskipistettä. Luen usein kahta tai useampaa erilaista teosta samanaikaisesti (esimerkiksi romaani + bisneskirja), minkä lisäksi välillä myös jotain pienempiä juttuja kuten tallennettuja artikkeleita, joten kaikkien teosten kanniskelu fyysisesti mukana olisi murhaavaa.

Sisällöstä puheenollen, Amazonille pitää antaa propsit hienosta ja helposta sisällönhallinnasta, jota täydentää yhteensopivuus kolmansien tahojen tekemien kirjojen hallintaohjelmistojen kanssa. Varsinaiset Kindle-kirjat ostetaan toki Amazonin omalta sivulta, jonne onnistuin jotenkin rekisteröitymään suomalaisella osoitteella ja luottokortilla, vaikka kyseessä onkin yrityksen sivuston amerikkalaisversio. (Suomalaisten verkkokauppojen ”tappavaa” pohjoismaista Amazonia odotellaan edelleenkin.) Kindle-kauppa toimii niin Kindle-laitteessa kuin Amazonin sivuilla. Pystyn siis ostamaan heiltä englanninkielisiä, lähinnä jenkkimarkkinoille tarkoitettuja kirjoja ilman sen kummempia aluerajoituksia.

Jos haluan suomenkielisiä kirjoja, ainakin Elisa Kirja on osoittautunut toimivaksi paikaksi. Sieltä ostettuja kirjoja ei saa automaattisesti ilmestymään Kindleen Amazonin kirjakaupan tapaan, mutta Elisasta voi ladata kirjan tiedostona tietokoneelle, jossa sen voi muuttaa Kindlen ymmärtämään muotoon ilmaisella Calibre-nimisellä sähkökirjojen konversiotyökalulla, joka on laajasti saatavilla eri käyttöjärjestelmille.

Calibre-sovelluksen käyttöliittymä
Calibre-ohjelman käyttöliittymä

Sisällön konversion jälkeen kirjan voi ladata lukulaitteeseen joko tietokoneeseen yhdistettyä MicroUSB-latauskaapelia pitkin tai yksinkertaisesti lähettämällä kirja sähköpostin liitetiedostona Amazonin sivuilla luotavaan Kindle-sähköpostiosoitteeseen, johon lähetetyt tiedostot ilmestyvät automaattisesti Kindleen tietyn ajan välein tapahtuvan palvelinsynkkauksen myötä, mikäli ovat tuettujen tiedostoformaattien joukossa. Olen monet kerrat lähettänyt itselleni tien päältä esimerkiksi artikkeleita, PDF-tiedostoja ja Powerpoint-prujuja, joita olen myöhemmin käynyt läpi Kindlessä omassa rauhassani. Kätevää!

Monet suomalaiset kirjastot tarjoavat nykyään sähkökirjoja lainaan, mutta erilaisten järjestelmien yhteensopivuusongelmien takia en ole moista vielä kokeillut. Muita paikkoja, joista sähkökirjoja saa laillisesti ladattua (suurimmaksi osaksi englannin kielellä):

Netissä on myös palveluita, jotka myyvät sisältöä paketeittain, ja asiakas saa usein päättää itse, paljon niistä on valmis maksamaan. Nämä ns. bundle-tarjoukset ovat voimassa vain tietyn aikaa ja vaihtuvat sitten uusiin. Aikanaan tietokonepelien bundle-tarjouksista alkuun lähtenyt Humble Bundle tarjoaa nykyään myös paljon kirja-bundleja. Fiktion puolella genreinä on enimmäkseen scifi tai fantasia, mutta palvelussa on usein myös tietokirjojen bundle-tarjouksia. Story Bundle -nimisessä palvelussakin on usein scifiä ja fantasiaa lyömättömin bundle-tarjouksin, ja ajoittain myös tietokirjallisuutta. Sekä Humble että Story Bundle tukevat kirjojen lähetystä sähköpostin yli suoraan Kindle-laitteeseen, kunhan palveluiden sähköpostiosoitteet on lisätty Amazonissa luotettavien lähettäjien listaan.

Viimeisin lukemani kirja, 5/5

Loppusanat

Jos edellä olevasta hehkutuksesta ei käynyt jo ilmi, toistettakoon se vielä kerran että mikäli lukupreferenssisi natsaa juuri sopivasti Kindle Paperwhiten kaltaisen tuotteen kanssa, voin kyllä taata nautintosi. Ehkä sinäkin saatat minun tapaani hävittää lukulaitteesi epäonnisesti milloin mihinkin, mutta arvostat käyttökokemusta niin hyväksi, että vanha rakkaus vetää takaisin joka kerta.

Plussaa:

  • Keveys ja helppokäyttöisyys
  • Paljon sisältöä saatavilla, myös Kindle-kaupan ulkopuolella
  • Taustavalo
  • Akkukesto
  • Saumaton muistiinpano- ja sanakirjatoiminto

Miinusta:

  • Värittömyys ja rajallinen resoluutio (ei sovellu kuvien tai kaavioiden katseluun)
  • Sähkökirjojen toistaiseksi vielä rajallinen saatavuus suomeksi
  • Monesti menetetyt yöunet (hemmetin taustavalo joka antaa lukea aamun pikkutunneille asti!)