Olimme pidemmän aikaa suunnitelleet kahden veljeni kanssa kanootilla tehtävää vaellusta läpi esi-isiemme maiden itä-Lapissa. Äitimme on kotoisin pienestä Aatsingin kylästä läheltä Sallaa ja sieltä virtaa pieni Aatsinkijoki joka myöhemmin liittyy Lapin Suomen pisimpään jokeen, Kemijokeen ja lopulta tuon joen vesi kulkee ohi synnyinkotimme Kemijärvellä. Tämän joen alkuvartta aioimme laskea veneillä niin parin päivän ajan. Jokivaellussuunnitelmamme oli siis meille merkityksellistä symboliikkaa täynnä. Samalla saimme oivan tilaisuuden testata Samooja packraft reppulauttaa eli kevyttä kannettavaa ilmatäytteistä vaelluksille suunniteltua kumivenettä.

Pari sanaa Samooja reppulautasta

Varustuksenamme oli kahden hengen vanha jokikanootti sekä Samooja reppulautta. Olimme testanneet Samoojalla melomista järvellä jo aiemmin ja ennakoineet, että kanootti olisi aavistuksen nopeampi ja kevyempi pitkällä matkalla, joten otimme mukaan köyttä, jolla reppulautan voisi ottaa tarvittaessa hinaukseen. Tämä osoittautui myöhemmin oivalliseksi ratkaisuksi; Reppulautat ovat oivallisia kulkuvälineitä virtaavaan jokeen, mutta ulapalla melomisessa ne kevyinä kumiveneinä eivät loista. Olimme valinneet Samoojasta TiZip:lla varustetun version ilman aukkopeittoa. TiZip mahdollistaa reppulautan sisustan käyttämisen vesitiiviinä varastointitilana.

Reppulautat ovat erityisesti suunniteltu keveiksi ja helposti kannettaviksi. Niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on esimeriksi vaelluksille mukaan otettaviksi jokien ja erityisesti koskien laskemiseen ja vesistöjen ylittämiseen tarpeen vaatiessa. Samooja meneekin varsin pieneen tilaan ja painaa koosta riippuen vain 4-5 kiloa, joten kokenut vaeltaja saa sillä uusia ulottuvuuksia vaelluksille. Mielenkiintoista on myös myöhemmin kokeilla, miten Samooja soveltuu vesilintujen metsästykseen kunhan metsästyskausi saadaan kunnolla avattua.

Veljekset valmiina matkaan Aatsinginjärvillä

Matkaan lähtö

Lähtöpiste merkattuna Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa.

Lähtö tapahtui Aatsingin kylästä perjantai-iltana. Ehdimme meloa muutaman tunnin kunnes löysimme sopivan näköisen yöpymispaikan lähellä jokea. Iltapalaksi oli makkaraa ja kuppiruokaa. Seuraavana päivänä lähdimme tukevat aamukahvit keiteltyämme matkaan rauhallisesti meloen. Nuorimmaisin meistä kulki Samoojalla kovaa vauhtia ja kun saimme hyvän suoran päätimme näyttää kuinka lujaa kanootilla pääsee.

Emme kovaa meloessa huomanneet edessä olevaa puun oksaa jota väistäessä hätäisesti kanootti hörppäsi vettä ja molskahdimme kylmään Lapin jokeen. Onneksi joki ei ollut syvä, vain vyötärölle. Alkuhölmistyksen jälkeen nousimme joenpenkalle ja tyhjensimme kumisaappaat ja puristimme housuista vedet pois. Puhelimet ehtivät kastua mutta pistimme ne nopeaa ilmatiiviiseen pussiin kuivien nuudeleiden kera kuivumaan ja saimme ne näin pelastettua vaikka IP-luokitusta niillä ei ollut. Arvioisin, että kanootilla kaatuminen on huomattavasti todennäköisempää tällaisella matkalla, kuin reppulautalla sen keveyden ansiosta.

Historiallinen nähtävyys matkalta

Jatkoimme matkaa. Kohta tulikin vastaan mielenkiintoinen nähtävyys: Talvisodan rauhanehtojen osana oli Neuvostoliitto vaatinut, että Suomi kunnostaa ja rakentaa junaradan Kemijärveltä itärajalle Sallan kautta ja eteemme ilmestyi kyseiseen rataan kuuluva rautatiesilta. Suomi menetti talvisodassa juuri Sallan kohdalta ison alueen vanhaa Kuolajärven aluetta, ja uusi raja asettui lähelle näitä jokiseutuja.

Vanha Sallan rautatie

Lue Ylen juttu aiheesta: Sallan rata ja operaatio Barbarossa – Stalinin hyökkäysurasta Suomeen tulikin Hitlerin hyökkäystie Venäjälle

Lounaaksi pysähdyimme sopivan tuntuiselle paikalle joen varrella ja haimme metsästä syötäviä sieniä joita paistoimme keitettyjen perunoiden kanssa.

Lounaaksi kotona kasvatettuja perunoita ja metsästä poimittuja haperoita ja kangastatteja

Viimeinen päivä ja koskenlaskua

Viimeisenä päivänä alkoi joen virtaus kiihtyä ja pääsimme reppulautalle otollisiin koskimaisiin olosuhteisiin. Näissä reppulautta olikin ketteryytensä, keveytensä ja joustavuudesta tulevan kestävyytensä ansiosta kanoottiamme parempi kulkupeli kun koskista pystyi melko surutta menemään läpi eikä kivetkään hirveästi menoa haitanneet. Samooja on valmistettu reppulautoissa yleisesti käytetystä erittäin kestävästä TPU-päällysteisestä nylon-materiaalista kuumailmahitsaamalla, joten isommat töyssyt tai terävämmätkään kivet eivät minua hirveästi pelottaneet. Toki mukaan kannattaa silti varata paikkausvälineet ainakin pidemmille matkoille ja kovemmille töyssyille koska tuhoutumatonta ei materiaali toki ole.

Koskenlaskua Samooja packraft reppulautalla

Lopulta pääsimme matkamme päätepisteeseen lähelle Saijan kylää. Kyyti odotti siellä peräkärryn kanssa, johon lastasimme raskaan kanootin. Samooja meni tietysti nopeaa kantopussiin ja takakonttiin. Vaikka reppulautta onkin hitaampi kulkuväline kuin kanootti tai kajakki (kannellinen kanootti) on sen helppo kuljetettavuus tekijä, joka tekee siitä loistavan vaelluskumppanin.

Kuvassa vaellusvarustusta: kanootti sekä taempana pussissa Samooja reppulautta sekä melat.

Matkan päätepiste oli lähellä Saijan kylää noin 45 kilometriä lähtöpaikasta (23km linnuntietä). Lähdimme matkaan perjantai-iltana ja saavuimme perille sunnuntai-iltana. Katso sijainti Karttapaikka-palvelussa.

Patikoimalla tehtävään vaellukseen verrattuna jokivaelluksessa on aivan oma viehätyksensä. Vesi on elementtinä rauhoittava ja hitaasti virtaavassa vedessä kulkeminen vei mielen nopeasti pois arjen murheista. Kotiin päästyäni aloinkin jo katselemaan uusia jokia reppulautalla valloitettavaksi.

Varustuksenamme oli:

Samooja Teno reppulautta TiZip®-vetoketjulla

Alumiininen kajakkimela

Kirjoittaja on e-villen työntekijä